Reissuhommia tekevä mies saa päähänsä viedä vaimolleen tuliaisiksi järkyttävän kalliit talvisaappaat. Etukäteen työtoverit kannustavat miestä toimeen, kalliin ostoksen jälkeen nämä jo säälivät yllytyshullua.

Kotona käy ilmi, etteivät puolet skootterin hinnasta maksavat saappaat mahdu vaimolle. Pariskunnan yhteiselämä leimahtaa kuitenkin taas nuoruuden liekkiin. Oliko tuliaissaappailla osuutta asiaan?

Helsingissä yleisön innostuksen aisti jo ennen esitystä. Alvis Hermanis on niin suuri ohjaajanimi, että yleisöä oli tullut naapurimaita myöten. Viime hetkellä jokunen yritti vielä epätoivoisesti tarjota lipuista sataakin euroa.

Šukšinin tarinoita perustuu venäläisen kirjailijan ja elokuvaohjaajan Vasili Šukšinin (1929-1974) novelleihin. Kahdeksan kertomusta erilaisista perheistä ja ihmisistä valottaa Neuvosto-ajan elämää hienolla tavalla, itkettäen ja naurattaen.

Valokuvalavasteet

Tarinat esitetään latvialaisen Monika Pormalen valokuvista rakennetuissa lavasteissa. Valtavat Etelä-Siperian Altailta otetut valokuvat vaihtuvat tarinoiden mukana, ja ne luovat oudon kaihoisan tunnelman. Mieli kääntyy menneeseen aikaan ja maailmaan, jota ei enää ole. Ja kuitenkin kuvista ja koko esityksestä tunnistaa ikiaikaisen venäläisen sielunmaiseman.

Ensimmäistä kertaa Venäjällä ohjanneen Alvis Hermaniksen kädenjälki on oma lukunsa. Kohtaukset on ohjattu koreografimaisen lennokkaiksi ja jopa tanssillisiksi. Kun vivahteikkaisiin tarinoihin ja tarkkaan ohjaukseen lisätään vielä virtuoosimainen näyttelijäntyö, ei onnistumisesta ole epäilystäkään: esitys on henkeäsalpaavan upea, koskettava ja raikas.

Suksinin tarinoita -esityksen ehdoton tähti on nelikymppinen Jevgeni Mironov, jonka taiturillinen liikekieli ja muuntautuminen roolista toiseen on antoisaa seurattavaa. Moskovalaisen Theatre of Nationsin ensemblessa kaikki näyttelevät hyvin, laulavat moniäänisesti ja esityksen lopussa soittavat vielä porukalla haitariakin.

Täysipainoinen taide-elämys vailla mitään turhaa.