Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä kolmatta kertaa järjestettäville Stage-festivaaleille on saatu upea kiinnostavaa ja ajankohtaista eurooppalaista sekä kotimaista teatteria esittelevä ohjelmisto.

Kulttuuritehdas Korjaamon Teatterin järjestämän festivaalin varmasti odotetuimpia esityksiä on latvialaisen ohjaajatähden Alvis Hermanisin ohjaus Šukšinin tarinoita.

Ympäri Eurooppaa haluttu ja palkittu ohjaaja on ottanut paikkansa myös suomalaisen teatteriyleisön sydämissä. Hermanis on vieraillut viime vuosina useilla ohjauksillaan niin Helsingin juhlaviikoilla, Baltic Circlessä kuin Tampereen Teatterikesässäkin.

Yleensä hän on ollut liikkeellä johtamansa latvialaisen Jaunais Rigas Teatrisin taidokkaiden näyttelijöiden kanssa. Šukšinin tarinoita on Hermanisin ohjausdebyytti Venäjällä, jonka myötä saamme vieraaksemme moskovalaisen Theatre of Nationsin loistokkaat ja notkeat näyttelijät sekä suuren annoksen venäläistä sielua.

Uudesta kielestä ja työryhmästä huolimatta esitys edustaa ohjaajan aiemmista töistä tuttua pohjimmiltaan valoisaa maailmakuvaa ja omaleimaista teatterikieltä, joka antaa tilan näyttelijän rytmille, taidolle ja olemukselle. Hermanisin teatteri on tarinankerrontaa, joka koskettelee läheisesti teatterin syvintä magiikkaa.

Esitys koostuu neuvostovenäjän 1960-70-lukujen merkittävimmän kirjailijan ja elokuvantekijän Vasili Šukšinin (1929-1974) kahdeksasta novellista.

Venäjän suuria mestareita kansanomaisempi kirjailija kuvaa tarinoissaan viiltävän tarkkanäköisesti, mutta lämmöllä siperialaisen kotikylänsä Srotskin asukkaita ja elämää. Viime marraskuussa Moskovassa kantaesityksensä saanut Šukšinin tarinoita on saavuttanut suuren suosion niin tavallisen kansan kuin rikkaidenkin keskuudessa, eikä ihme.

Sekä Šukšin että Hermanis kuvaavat venäläistä kansanluonnetta osuvasti ja huumorilla, samanaikaisesti tuoreesti mutta hyvin tutusti.

Esitys ei ole vankileirejä, neuvostomenneisyyttä ja ihmisrodun kummallisuuksia kosketellessaankaan vaarallinen, mutta siitä on parasta pitää, jotta ei joudu naurunalaiseksi!

Tarinoissa törmäävät maaseutu ja kaupunki, nuoret ja vanhat sekä miehet ja naiset. Neuvostovenäjä riemuineen ja kierouksineen häilyy taustalla ja antaa tarinoille puitteet. Keskellä on kuitenkin ihminen: kaipaavana, haaveilevana ja enenen kaikkea tuntevana olentona.

Tarinat kulkevat näyttelijöiden ja musiikin varassa. Haitari, kansanlaulut ja itkuvirret kuljettavat mielen Altain kyliin. Lavalla on ainoastaan pitkä puupenkki, jonka äärellä kaikki tapahtuu. Tarinoiden taustalle kannetaan Monika Pormalen tehokkaita kuvia Siperian kylien nykytodellisuudesta ja asukkaista.

Šukšinin tarinoita kertoo kadonneesta elämänmuodosta, mutta esitys ei ole nostalgiaa. Tarinat limittyvät nykyhetkeen ja ajattomaan ihmissieluun. Nämä tanssivat Koljat, kaipaavat Stepanit, vaaralliset Klarat ja mykät siskot ovat riipaisevan tuttuja.

Jokainen tarina syntyy todeksi koomisten ja samalla runollisten näyttelijöiden käsissä. Mukana on venäläisen teatterin suuria tähtiä kuten Jevgeni Mironov ja Tshulpan Hamatova . He sekä koko 8 hengen ensemble taipuvat toinen toisensa jälkeen tarkkanäköisempiin, hienovireisiin ja ennen kaikkea uskomattoman hauskoihin hahmoihin.

Kaikessa haikeudessaan riemukas esitys välittää uskoa ja toivoa. Esitys käsittelee elämän raadollisuutta hillittömästi ja suoraan. Varsinkin toisella puoliajalla esitys vakavoituu sekä villiintyy. Stepan karkaa vankileiriltä vain kolme kuukautta ennen rangaistuksen loppua nähdäkseen omaisensa ja kotikylänsä. Edessä on kaksi vuotta lisää vankeutta.